Jyrki on Facebookissa

Järjen köyhyyttä ja melkoista idiotismia on antaa äänensä puolueelle, joka ajaa Suomen perikatoon. Meidän elämänpituisella kokemuksellamme hevosista, pidämme sitä asiana, joka selvästi ansaitsee maininnan. Katkera kommetti aloitukseen.

   Minä en tosin edes vielä pääse kunnolla seisomaan. Minä olen henkisen kasvun lehti, joka inspiroi ja virittää keskusteluun. Stailasimme pienen olohuonenurkkauksen liikkeeseen vaaleilla väreillä.

   Työmatkan varrelle sattui vain muutama outo lintu. Siihen kaadetaan tervaa joukkoon ja sekoitetaan. Sekoittele evään alkua hetken aikaa ja luirauta kookosmaito sekaan. Yritin, katastrofaalisin seurauksin!

   Pääministeri itsekin kiersi yhden ehdokkaan kanssa Helsingin Munkkivuoressa ja tuli siihen tulokseen, että ihmisillä oli asiaa ja he halusivat keskustella. Kateissa on yhä viisi ulkomaalaista. Se on hieno aate tämä vapaan markinatalouden aate ja maailmanlaajuinen kilpailu.

   Keskusta on arvopuolue. Kokoomus on arvopuolue. Tervetuloa talkoisiin paremminvointivaltion puolesta, olitpa sitten puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä! Sillä sen suomalaiset ovat ansainneet.

   Suomalaiset eivät ole luonteeltaan laumaeläimiä, ja suomalaisyhdyskunnat päätyvät luonnontilassa väistämättä rajoittamaan jäsentensä määrää runsaalla jurottamisella, joukosta sulkemisella, alkoholismilla, tappelulla, tyhmyydellä sekä vesistöihin hukuttautumisella.

   Näin joskus pienempänä kun hevoselle juotettiin veteen harsokankaan läpi liuotettua paskaa. Tarkoitan siis jos itse tekee että ostaa metritavarana harsokangasta niin mikä paras? Ihan inhimillistä tämä, mutta edelleen äärioikeiston PetosjytkyKokoomuslaiset jatkavat ns. hyvinvointiyhteiskunnan murskaamista, kaiken yksityistämistä ja ihmisten ajamista ilmaiseksi orjatyövoimaksi. 

Potkittu, tatuoitu ja nimetön

Kirkas valo välähtää ja sokaisee minut. Poliisimies kameran toisella puolen käskee kääntyä. Ei auta kuin kääntyä. Kuvien oton jälkeen on vuorossa sormenjälkien ottaminen, jos vaikka vielä joskus vapaaksi pääsisin. Marko Ilmari Vienonen on saanut uuden lempinimen – vanki numero 74120. Vieläkin tyrmistyksissäni muistelen, miten tähän olen päätynyt.

   Olin kuukausi sitten viettämässä iltaa baarissa ja siellä törmäsin uhkeaan lyyliin, nimeltään Katriina. Jatkoimme iltaa hänen luonaan ja päädyimme makoilemaan hänen sängylleen. Lähentelin Katriinaa ja aluksi hän sanoi kainostellen ei. Koitin uudestaan ja kolmannella kerralla hän suostui. Se oli uskomatonta seksiä. Nautimme molemmat suunnattomasti. Tai näin luulin. Kaksi viikkoa tuon jälkeen tulivat poliisit potkimaan oveni sisään. Syyte raiskauksesta ja päälle tuomio. 6 kuukautta ehdotonta. 12500 euroa henkisistä kärsimyksistä Katriinalle.

   Poliisien voimavarojen puutteesta johtuen vankeinsiirrot on alettu tehdä täyteen ahdetuilla mustilla maijoilla. Ja juuri sellaiseen konstaapeli Väänänen minua retuuttaa. En ole kuitenkaan ainut kiven sisään lähtijä tänään, oli tuomari luvannut. Kompastun ja kaadun naamalleni maahan. Naureskellen Väänänen ja hänen parinsa Sinkkonen potkivat minua ja sylkevät päälleni ennen kuin nostavat minut ylös. Selviytymiseni maijan perälle hengissä on onnekasta.

   Jarkko Mansiola, omaa sukua vanki numero 77235, istuu jo kyydissä. Hän on tatuoitu ja pitkä mies, jolla on painoa ainakin 120 kiloa. Hänen kaljuksi ajeltu päänsä hikoilee kuumuudessa. Ennakkoluuloisena valkoisena miehenä kuvittelen hänen varmaan murhanneen jonkun avuttoman vanhuksen ja on matkalla lusimaan tuomiota teostaan. Yllätyksekseni hän kertoo tulleensa pidätetyksi vartijan toimesta lähiruokakaupassaan.
   Hän oli yrittänyt ostaa itsepalvelukassalta alkoholia yli sallitun päivärajoituksen, joka on nykyisellään yksi 0,33 litran kalja tai lonkero. Lisäksi häneltä oli löydetty tupakkia. Tuomio tuli petoksesta sekä kiellettyjen aineiden hallussapidosta. Elinkautinen napsahti, ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

   Vanki numero 72305 on mies joka näyttää siltä kuin olisi ollut viimeiset 60 vuotta kaivoslouhoksella töissä. Hän saapuu hakattuna ja vertavuotavana maijan kyytiin eikä puhu aluksi mitään vaan kuuntelee, kun Jarkko ja minä kerromme kuinka olemme tuomiolle päätyneet. Louhosmies purskahtaa nauruun. Sellaiseen epätoivoisen ja hermostuneen miehen nauruun, joka ei ole tarttuvaa. Rauhoituttuaan hän alkaa kertomaan itsestään: ”En ole raiskaaja enkä ole tupakoitsija vaan olen jotain paljon pahempaa.”
   Hän oli jäänyt kiinni verekseltään kun oli valvontakameran edessä suudellut toista miestä. Nimeään ei mainitse, emmekä me sitä vaadikaan.

   On vuosi 2026. Perussuomalaisten, kokoomuslaisten sekä kristillisdemokraattien työ ministeriössä on saanut aikaan uudenlaisen, valvontakameroihin ja jokamiehen kiinniotto-oikeuteen perustuvan holhousyhteiskunnan. Myös kuolemantuomio on äänestetty mahdolliseksi rankaisukeinoksi, jos ei kriminaali muuten oppinut.
   On olemassa yksi rike, jota ei saanut anteeksi. Vielä pahempi kuin tupakointi ja korttihuijaus. Törkeämpi loukkaus ihmisyyttä kohtaan kuin jalkakäytävälle kuseminen. Se on homous. Sen ainoa rangaistus on kuolema. Ei ihme, että nimetöntä miestä hermostuttaa.