Minä en pidä kulttuurien sekoittamisesta.
Ja tämän vuoksi minä olen siis aivan suvaitsematon ja kapeakatseinen uusnatsipaskamaalaisjunttihitlerinrakastaja.
Tuo oli hieman kärjistetty versio siitä, mitä minusta ajateltiin esimerkiksi lukiossa kun avasin suuni jollain tunnilla, kun puhuttiin maahanmuutosta ja sen sellaisesta. Kiltit ja kunnolliset tytöt olivat tietysti niin haltioissaan siitä, kuinka esimerkiksi Vaasassa on niin ihanan monikulttuurinen tunnelma ja kuinka on niin ihanaa kun eri kulttuureista tulevat ihmiset tuovat oman mausteensa meidän tylsään Suomeemme.
Tämän käsittää helposti väärin, sillä minulla ei todellakaan ole koskaan ollut mitään eri kulttuureja vastaan. Jos olisi, miksi ihmeessä tykkäisin matkustella niin paljon? Pointtini on siinä, etten ymmärrä, miksi muita kulttuureja saa ylistää ja pitää kiehtovina, mutta heti kun sanoo jotain Suomalaisuudesta (ennenkuulumatonta on myöntää olevansa ylpeä omasta kansalaisuudestaan) niin sinua pidetään sivistymättömänä junttina. Samantien voisi vaikka tatuoida käsivarteensa "KIITOS 1939-45" (ehkäpä vielä väärin kirjoitettuna).
Olen aina tykännyt hieman provosoida ihmisiä. Tykkään olla eri mieltä vaikka vain siksi, etteivät kaikki olisi samaa mieltä. Olisin ihan hyvin saattanut mauttomuudessani olla yksi niistä ihmisistä, jotka esimerkiksi jääkiekon kultajuhlissa polttivat Ruotsin lippuja Haaparannassa. Tai jotain vastaavaa. Tuntuu muutenkin siltä, että urheilu on ainut asia jonka puitteissa ihminen saa ylistää Suomea ihan rehellisesti. Kun lätkäkisojen aikaan kirjoitat facebookkiin, että "perkele nyt hakataan ne saatanan ryssänpenikat ja tungetaan Malkinille maila poikittain perseeseen!!!11", kukaan ei tule kommentomaan sinulle, että oletpas rasistinen.
Mustavalkoinen ajattelu tuntuu olevan aina muodissa. Siispä minä mustavalkoisesti pidän tästä sinivalkoisesta Suomesta. Vaikka miten tuntuu, että nykyään ihmiset yrittävät lytätä kaiken, mikä kuuluu "suomalaisuuteen" ja kaivaa maata kulttuuriperintömme alta, niin minä ainakin edelleen pidän suuressa arvossa kaikkea mikä suomalaisuuteen liitetään. Haluan, että koulujen joulujuhlissa säilytetään vanhat perinteet sen sijaan, että alettaisiin hyysäämään muista kulttuureista tulleita. Enhän minäkään voi mennä Saudi-Arabiaan angstaamaan, miten heidän moskeijoistaan kuuluvat rukouskutsut loukkaavat juuri minua. Minuthan kivitettäisiin.
Jälleen tänäkin vuonna, joulukuun kuudentena päivänä aion olla koko päivän kotona, katsoa Tuntemattoman sotilaan, Itsenäisyyspäivän paraatin ja ehkä jopa linnanjuhlien vastaanoton. Aion polttaa sinivalkoisia kynttilöitä kello kuudesta alkaen, kuunnella Sibeliusta ja käyn ehkä jopa sankarihaudalla katsomassa. Teen tämän siksi, koska olen aina tykännyt perinteistä. Ja myös siksi, että minä ehkä hieman naiivisti uskon siihen romantisoituun Suomi-kuvaan, jonka kuvastossa taivas on aina sininen ja maa puhdas valkoinen. Eihän tuo ole läheskään totta, mutta pitääkö kaiken olla? Todellisuus masentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti